Viikonlopun aikana tuli käytyä parissakin uudessa paikassa. Lauantaina käytiin Ninnan kanssa Cafe Liljassa, joka on avattu kesän alussa Tuiraan. Tykkäsin paikasta heti! Se oli todella siisti ja viihtyisä. Sieltä sai siis kaikenmaailam pullien ja leivonnaisten ja jätskiannosten lisäksi salaatteja ''valitse määrä x täytteitä'' periaatteella. Otettiin molemmat päivän salaatit, joihin sisältyi siis 7 täytettä, kastike, patonki, kivennäisvesi sekä kahvi/tee. Annos oli ihan valtavan kokoinen, ja salaatti''lautanen'' muistutti mielestäni enemmän tarjoilu astiaa, mutta onneksi loput sai mukaan. Mutta sydämeni kertakaikkisesti vei Liljan tee! Paikasta sai just t merkkistä teetä, josta maistoin Oriental Applea, ja se oli ehkä parasta teetä koskaan, ja pelkkä tuoksukin oli ihana. Lyhyen nettituktimuksen jälkeen näyttäisi siltä, että Suomessa kyseistä merkkiä saa Pauligin kautta. Toivottavasti, sillä just t:n omillä nettisivuilla pelkät kuljetuskustannukset Saksan ulkopuolisiin maihin on 14.90... Pitääpä tehdä pieni metsästysreissu isompiin marketteihin.
Sunnuntaina meillä oli sitten työporukan virkistyspäivä perinteisen lainesaudan muodossa. Muistan kuinka viime vuonna harmitti kun en päässyt, mutta onneksi tänä vuonna pääsin matkaan. Lainesaunahan on tuolla Oulujoella lilluva rakennelma, joka siältää saunan, keittön, ruokailutilan, vessan ja katolla parvekkeen tapaisen tasanteen pöytineen ja tuoleineen. Neljä tuntia meni hengaillessa, välillä pysähdellen hyppimään katolta veteen ja saunassa pyörähtäen. Yhdellä työkaverilla oli mukana sellainen action kamera (vai miksi niitä sanotaankaan), ja hän oli koonnut kuvatuista pätkistä videon, josta saisi aika hyvän käsityksen lainesaunasta, mutta valitettavasti sitä en voi tässä käyttää. Laineilun jälkeen lähdettiin Amarilloon syömään ja siitä jatkettiin iltaa Karaokebaarin, jossa laulettiin porukalla Lapin kesä, ja siitä porukkaa jakautui Apolloon ja Gloriaan. Joka tapauksessa oli mukavaa taas tutustua vähän lisää työkavereihin ja viettää aikaa porukalla, vaikka tämän poppoon kohta jätänkin.
Olin muuten aika ylpeä itsestäni, kun uskalsin hypätä. Ei pudotus niin erityisen korkea ollut, mutta itsediagnosoidun kalafobian takia en erityisemmin tykkää hyppiä luonnon vesiin. Ei sitä koskaan tiedä minkä 30 kiloisen monsterihauen kitaan voi hypätä!
