Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Hirveä kaipaus jo kesää. Kesäkuvien selailu ei hirveästi auta asiaa. Ei jaksaisi millään odottaa. Sillon saa tietää pääsinkö tällä kertaa kouluun. Pääsen mahdollisesti tekemään päiväpuolellakin töitä. Ja kaikki muut ilmeiset syyt miksi kesä vaan on parasta aikaa vuodessa. Ja tällä kertaa pääsen viettämään enemmänkin aikaa Tiinankin kanssa, jonka aikatauluja ei intti enää rajoita.
Kun lähdin viime torstaina tyttöjen illasta ja vilkaisin autosta vasemmalla avautuvaa näkymää, oli pakko pistää auto parkkiin ja näpsäistä muutama kuva. En tiedä oliko kovin fiksua hiippailla kahdelta yöllä yksin Tuiran rannalla, mutta valot Oulujoen rannalla olivat niin kaunis näky. Oma kamerani ei tee kovinkaan oikeutta sille näylle, kun valojen rivistö heijastuu vedestä pitkälle eteenpäin, mutta sainpas edes hiukan kauneutta napattua talteen.
Terkkuja muuten Tukholmasta! Eilen kävin yksin keskustassa ja tänään isän kanssa kiertelemässä. Kuvia tulee luultavasti ensi viikolla!
Yhden kruununprinsessan hääparaatia oltiin katsomassa ;)
Kaupungintalo
Sergels torg
Åhlens city
Fridhemsplan
Lähin tunnelbana asema. Huomatkaa pacman haamu taustalla!
JEEEEEEE! Pääsen pitkästä aikaa lempikaupunkiini, jonka jotkut kuvista varmaan jo arvasivat, Tukholmaan! Oikeasti, en edes kesällä ehtinyt käydä :( Viimeksi kävin varmaan helmikuussa. Eli isän luo lähden kyläilemään. Eilen buukattiin lento 29:lle päivälle tätä kuuta. En malta odottaa!! Ihanaa!
Thousands of candles can be lighted from a single candle, and the life of the candle will not be shortened. Happiness never decreases by being shared.
-Buddha
Vaikka kuinka inhottaa kesän loppuminen ja sitä myötä päivien pimeneminen, ja ilmojen
kylmeneminen, niin on syksyssä edes yksi valoisa puoli: kynttilät <3 Joka vuosi suunnittelen polttavani enemmän tuikkuja ja kynttilöitä, mutta jotenkin se yleensä jää. Jos tänä vuonna sitten..
PartyLite oli tupari lahja. Silloin saatiin myös ihana karpalon tuoksuinen kynttilä mukana. Oi että haluan niitä lisää! Se tuoksui ihanalle. Hiippailin eteisen ohi ja lähelle aina vaan haistelemaan sitä ihanaa tuoksua <3
Kynttiläbuumin lisäksi syksyllä iskee toinenkin himo: alan syksyn ja talven tullen litkimään teetä
paljon enemmän, ja nyt ensimmäisen syysköhän iskiessä oli pakko käydä laajentamassa tee valikoimaa. Jännä, että syksyn tullen puhkeaa aina tiettyjä mieltymyksiä ja mielitekoja. Muutama lisää luetellakseni hinku ihaniin neuleisiin, pipojen ja huivien viehätys jne.. Must have listallani (ei minulla oikeasti ole konkreettista listaa, mutta kuitenkin) onkin nyt ykkösenä uusi ihana syyspipo!
Oikeasti, muumiteetä! Ei sitä VOINUT olla ostamatta
Havahduin tänään aamuyön sekavissa mietteissä siihen surulliseen tosiasiaan, etten haaveile enää. En ainakaan samalla tavalla niinkuin ennen, enkä todellakaan yhtä paljon. Kyllähän minä vieläkin tietysti TOIVON aina kaikenlaista kivaa tapahtuvaksi, mutta se ei ole läheskään sama kuin haaveilu enemmän tai vähemmän mahdottomista asioista. Pitkä lenkki Rokin kanssa oli esimerkiksi aina loistava hetki pienelle daydreamingille.
En tiedä mistä se johtuu. Onko minusta tulossa, jo nyt, tylsä aikuinen? Vai voisiko se johtua siitä, että sinkkuna haaveilin tietysti aina pojista ja kaikenlaisista siirappisista tavoista tutustua ja rakastua (heheh, noloa), mutta nyt kun minulla on jo ihana poikaystävä ei enää tarvitse. Ja näin avoliitossa vietän vähemmän aikaa yksin, ja aikaa jää haaveilulle vähemmän. Joka tapauksessa harmittaa, koska haaveilu on ihanaa ja se tuo elämään pientä hohtoa. Haaveilu saa maailman tuntumaan edes hetken taianomaiselta paikalta.
Olipas siirappista.
Vielä vähän pikapäivitystä kuulumisista. Torstaina Henna, hyvä ystäväni jo eskarista asti, tuli yökyläilemään ja oli tietysti tosi mukavaa! Tehtiin yöllä pieni random pyöräretki ja saatiin muutama kuvakin räpsittyä Heinäpäässä.
Perjantaina piti ottaa vähän juhannusta kiinni ja lähdettiin Dioneen Ninnan ja Alen kanssa. Lauantaina käytiin sitten herkkuttelemassa Hai Longin buffetissa. Voisin kuolla mahan räjähtämiseen liiallisen syömisen seurauksena, jos se olisi mahdollista, aina kun sinne pääsee. Illalla oli sitten töitä.
Ja koska perjantai ilta meni kauhean nopeasti ohi, piti sunnuntaina vielä tehdä pikkumutka Apollossa Katin kanssa.
Ja tänään sain kuulla, että sisko sai koulupaikan, jee! En kyllä tiedä tietääkö se vielä itsekkään, koska aikaisemmin äiti ei ollut ainakaan saanut Iidaa kiinni. Tänään piti myös lähteä mökkeilemään. Sain tietää tästä reissusta vasta eilen ja innostuin tietysti heti. Mutta nyt kun vähän laskeskelin, ei taida talous antaa periksi, vaikkei kyydit ja asuminen sinänsä kalliiksi tulisikaan. Eli täytynee jättäytyä pois :(
Sitten vielä Lindan ultimate tsemppausbiisi. Tässä biisissä on ihana ''kaikki on mahdollista jos itse päättä niin'' meininki, ja jos joskus kaipaan inspiraatiota tai innostusta kuuntelen tämän kappaleen:
Feel the rain on your skin No one else can feel it for you Only you can let it in No one else, no one else Can speak the words on your lips Drench yourself in words unspoken Live your life with arms wide open Today is where your book begins The rest is still unwritten
