Kun talvi alkoi masentaa:

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Hirveä kaipaus jo kesää. Kesäkuvien selailu ei hirveästi auta asiaa. Ei jaksaisi millään odottaa. Sillon saa tietää pääsinkö tällä kertaa kouluun. Pääsen mahdollisesti tekemään päiväpuolellakin töitä. Ja kaikki muut ilmeiset syyt miksi kesä vaan on parasta aikaa vuodessa. Ja tällä kertaa pääsen viettämään enemmänkin aikaa Tiinankin kanssa, jonka aikatauluja ei intti enää rajoita. 

Runo on Tove Janssonin Muumipeikon juhannusruno.

Numero 100

Arki se vaan taas rullaa tylsästi eteenpäin. Ja kun mitään erikoisempaa ei tapahdu, ei riitä postaus innostustakaan. Tänään sain tilattua Nellyltä ihanan haalarin! Saa tosin nähdä miltä näyttää päällä. Kuvia tulee sitten. Muuten olen  vähän sairastellut ja ollut töissä. Tai eilen vasta nousi vähän lämpöä, joten piti skipata työilta. Tänään sitten lääkäritäti määräsi puhekiellon ja 3 päivää saikkua. Johtuneeko siitä, että tiedän etten saa puhua, kun tekisi mieli niin pirusti hyräillä ja lauleskella. Vai laulattaako minua aina näin paljon, mutta nyt tiedostan sen vahvemmin, koska en saa käyttää ääntä? Onneksi olen yksin kotona, ei muuten hiljaisuus millään onnistuisi. 

Kun mitään kertomisen arvoista ei ole tapahtunut, ei myöskään ole ollut kuvattavaa. Pitäisi opetella ottamaan kuvia ihan arkisistakin tilanteista. Kevättä kohti kun mennään, niin kyllä kuvausintokin kasvaa. Lupaan sen! Mutta nyt Rukakuvat part 2. uudelta vuodelta saa luvan riittää, kun Kati sai jaettua loput kuvat eteenpäin :)

Partyhats!

 Mikä mun selkää vaivaa? :D

Tinojen varjokuvien tulkintaa 

Leikitään, että sädetikku heiluu 100. postauksen kunniaksi! ;)

Nyt voisin aloittaa perinteisen sairastelurutiinin ja pistää piirrettyjä pyörimään.

Throwback Thursday: Ruka ja Uusivuosi 2014

 YLÄRIVI: Kati, Minä, Camilla, Ninna, Susanna, Alexandra
ALARIVI: Tommi, Oona, Janette

 Edustuskuva 

 TINOJA!

 Paras kaijutin <3 Se otti reissussa vähän damagea ja toinen korva lähti melkein irti :(

Blondit rivissä

Ja VIHDOINKIN Ruka kuvia! Oltiin siis 30.12.-3.1. Rukalla viettämässä uuttavuotta tyttöporukalla (+Tommi tietysti). Reissu sujui aika rauhallisesti. Menomatkalla vähän kuumotti välillä ajaa, koska auto oli niin täysi ja painava, oli hirveän pimeää ja liukasta ja jossain välissä pyrytti lunta niin ettei meinannut eteensä nähdä. Päästiin onneksi perille ilman suurempie vaikeuksia. 

Perillä ei tainnut kukaan laskemaan asti ehtiä. Mutta kyllähän me saatiin aika kulumaan. Saunottiin, pelattiin Party Aliasta ja juomapelia, tanssittiin ja seilailtiin Pisteen ja mökin väliä, ammuttiin raketteja, valettiin tinoja jnejne. Vuoden vaihtumisen hetkellä olimme katsomassa Rukan ilotulitusta melkein koko mökkikunta. Tunnelma oli katossa, vai ennemmin taivaissa? ja ilotulituskin oli hieno. Vuosi 2014 lähti siis käyntiin loistavasti.

Viimeinen päivä meni kyllä ihan koomassa. Kati ja Tommi lähtivät jo aamulla, mutta muut jäivät vielä yhdeksi yöksi. Päivä meillä muilla meni siivoillessa ja telkkaria katsoessa. Illalla katsottiin Taken. Oli ihanaa katsoa action leffaa tyttöporukalla, kun tulee kunnon ''tyttöreaktioita'' (''Hyyyi yäk kauheeta!!'',''iik!'' tai yleisluontoista päivittelyä ja vinkauksia). Antin kanssa kun katsoo, niin ei niitä itsekkään kehtaa päästää :(

Kaiken kaikkiian oli loistava reissu loistavalla porukalla. Itseäni yllätti se, ettei ainakaan meidän naapurimökeissä tahtonut olla muuta nuorisoa. Ja lapsiperheitä oli aika kiitettävästi. Spring Breakilla sitten uudestaan!

Kuvat on ottanut joko Kati tai Oona.

Migreeni pääsi tänä aamuna yllättämään, eli nyt pikapikaa katse irti kirkkaasta näytöstä ja peiton alle kärsimään!

Tältäkö se tuntuu..?

Ensimmäinen lukiovuoteni on lopussa. Olen keväällä eronnut yläasteaikaisesta poikaystävästäni, ja niin on myös ystäväni Alexandra. Tämä kesäloma mennään teemalla ''Sinkkukesä 2011!''. Ennen lomaa olisi kuitenkin vielä viimeiset lukiobileet. Lyseon järjestämät, joten kuulopuheiden perusteella odotan aika laimeaa menoa. Ei kiinnostaisi mennä, mutta Ale taivuttelee minut mukaan. Birgeet järjestetään Teekkaritalolla keskiviikkona 1.6.2011. Torstai on vapaa, mutta sitten on vielä pari päivää ohjelmaa ennen lomaa. Esimerkiksi lauantain biitsipäivä Tuirassa. 

Biitsipäivä ja Kati <3

Keskiviikkoiltana körryyttelemme Teekkaritalolle Alen skootterilla. Kuskina Ale ei juo, ja minullakin on vain kaksi pientä siideriä. Porukkaa on vielä aika vähän. Paikalla on todella paljon yläasteaikaisia tuttuja naamoja Kempeleestä, jossa asuin. Pikkuhiljaa porukkaa virtaa paikalle ja bileet lähtevät käyntiin, vaikkakin aika laimeana. Jossain välissä hukkaan kaverini ja päätän suunnata pihalle ja sitten etsimään tuttuja. Pujottelen tanssilattian läpi ovea kohti, mutten vielä pääsekään pihalle asti. Törmään (en kirjaimellisesti) tutunnäköiseen jätkään tanssilattialla. Taisi olla samalla yläasteella. Nimi taisi olla Antti tai joku. Päällä hänellä on huonohkosti istuvat farkut ja mustaharmaa raidallinen huppari. Selässä lisäksi reppu. Eikö sillä ole kuuma? Tanssimme hetken yhdessä. Minulla on hirveän kuuma, vaikka päälläni on vain olkaimeton minimekko. Siispä päätän jatkaa matkaani ulos. Huudan metelin yli meneväni pihalle. Yllätyksekseni jätkä lähteekin mukaani. 

''Sä oot tosi nätti'' jätkä sopertaa hiukan sammaltaen. Huhhuh, en huomannutkaan, että hän oli niin humalassa. Kiitän ja kysyn varmistaakseni, eikö hän ollutkin Kempeleen yläasteella. Muistin oikein, ja hänkin muistaa minut. 

''Muistatko mun nimeä?''

''Eikö se ollut.... Iida?''

''.... Mun siskon nimi on Iida..''

''Eikun Linda! Muistatko sä mun nimeä?''

Hitto vie! Sisällä muistin vielä. Päähäni tulee vain sukunimi.. Eikä tämä on noloa.. Hän sanoo nimekseen Antti. Tietysti niinhän se oli! Juttelemme hetken pihalla ja menemme takaisin sisälle tanssimaan. Anttikin alkaa selvetä. Välillä tanssimme ja välillä käymme pihalla vilvoittelemassa. Jossain välissä suuntaamme rantaan, joka on ihan talon vieressä. Talsimme nokkosten varjostamaa polkua ja yritän välttää osumia paljaisiin sääriin. Rannassa on vene ja vitsailemme soutelemaan lähdöstä. On suhteellisen lämmin, vaikka on vasta kesäkuun ensimmäinen päivä. Tai sitten tanssi lämmittää vieläkin. Juttelemme niitä näitä ja suutelemme. Löydämme leveämmän polun takaisin juhlapaikan pihaan. Pysähdymme polullakin välillä pussailemaan. Minulla on vapautunut ja hyvä olo. Menemme vielä tanssimaan, mutta pian pitää jo lähteä. Olemme Alen skootterilla laittamassa lämmintä päälle ja valmistautumassa lähtöön. Antti pyöräilee paikalle vielä juttelemaan, ja pussaamme vielä kerran. 

''Nähdään!''

''Joo nähdään''

mutta emme kuitenkaan vaihda numeroita.

Kotona käyn heti etsimässä Antin facebookista. En kyllä kehtaa pyytää heti kaveriksi, etten vaikuta ihan yli-innokkaalta tai stalkkerilta! Syömme Alen kanssa ranskalaisia ja menemme sitten nukkumaan. Ainakin minä tosi onnellisena.

Aamulla tarkastan facebookin ja minulla on yksi uusi kaveripyyntö. Ja se on Antilta! Jee. Juttelemme facebookissa niitä näitä. Nyt vaihdamme numeroitakin. Puhe menee päättäreiden juhlimiseen. Olen menossa käymään Nallikarissa ja siitä sitten kaupunkiin. Kehotan häntä ilmoittelemaan jos eksyy lauantaina samaan suuntaan.

Lauantaina minulla on elämää suurempi vaatekriisi. Haluan näyttää kivalta, jos vaikka Anttiinkin törmään.. Luottoshortsit ja nahkarostin kanssa sopiva toppi saa kelvata. Menemme ensin Naltsuun ottamaan kuvia, mutta tuuli on niin kova, että siirrymme Ainolanpuistoon. Päästyämme sinne Antti soittaa:

''Missä ootte? Me ollaan täällä Nallikarissa?''

''Me just lähdettiin sieltä! Ollaan Ainolanpuistossa''

''Missä se on?''

Sovittiin sitten, että näemme Toripolliisin luona. Hän tulee sinne kavereidensa kanssa. Onkohan minulla hiukset hyvin? Minulla on kauhea vessahätä joten kipaisemme kiikelin bajamajoilla ennen kuin menemme takaisin Ainolaan. Loppu illan pyörimme ympäi kaupunkia, torinrantaa ja Ainolanpuistoa kuka milloinkin hukassa. Jossain välissä On jäljellä Minä ja Antti, sekä Kati ja Ale. Antin kaikki kaverit ovat hukassa. Alexandra ja Kati huikkaavat lähtevänsä etismään heitä, ja virnistävät minulle vihjailevasti. Tosi hienovaraista tytöt! Jäämme kahdestaan puistoon tyhjään puistoon Jätskimajakan juurelle. Istumme penkillä jutellen ja pussaillen. Tähän tyyppiin voisi vaikka ihastua. 

Lopulta suunnilleen kaikki ovat löytyneet. Äiti soittelee hermostuneena ja käskee minut kotiin, koska minulla lähtee juna Turkua kohti melko aikaisin seuraavana aamuna. En millään malttaisi lähteä, mutta pakko mikä pakko. Alkaa tulla kylmäkin. Ale ja Kati tulevat meille yöksi, joten lähdemme yhtä matkaa. Sanomme heipat, Antin kanssa vähän pidemmät heipat. Milloinkohan näemme taas? 

Moni osaa varmaan päätellä, että näimme aika monta kertaa :) Kesäkuuni oli tuolloin todella kiireinen, mutta aina kun puristin jostain päivän ennen uutta reissua nähtiin heti. Tuolta kesältä löytyisi romaain verran kerrottavaa. Ekoja leffatreffejä, Äidin ja Antin ensitapaaminen, Qstock, meidän Tampereen reissu... Ja syksymmältä se, miten Antti ensimmäisen kerran sanoi rakastavansa minua. Se oli kunnon hellekesä, jolloin ei tarvinnut stressata juuri mistään. Kavereiden kanssa tuli oleiltua paljon rannalla, ja joka hetkestä oli helppo nauttia. Se oli se kesä, kun kävelin ympäriinsä hymyillen kuin idiootti, koska olin vain niin mielissään kaikesta kokoajan. Olin rakastunut. Elämäni paras kesä.

Arkistojen kätköistä

Sain vähän vanhempia kuvia itselleni asti Katin arkistoista ja ajattelin jakaa muutaman täällä. Aluksi oli tarkoitus laittaa vain yksi, mutta en osannut päättää. Kuvat on otettu joskus viime huhtikuussa. Käytiin pitkin Ainolanpuistoa kuvaamassa. Muistan kuinka turvonnut ja epäviehättävä olo minulla tuolloin oli. Kiharat jotka olin vaivalla väkertänyt hiuksiin aamulla, olivat jo melkein poissa, ja hiukseni näyttivät latistumisen seurauksena siltä, ettei niitä oltu pesty viikkoon. Onneksi silti löytyi muutama hyväkin kuva. Ja tietysti huippu seura pelasti paljon. Kuvien avulla kyllä muistaa tosi helposti sen fiiliksen mikä juuri silloin on ollut. Mistä iloitsi, mikä huolestutti, mikä naurtatti ja mikä ärsytti tai mitä kukakin sanoi. Siksi pitäisi ehkä opetella pitämään kameraa enemmänkin mukana ihan arkisissakin tilanteissa. 

 Hattu Pieces | Mekko Cubus  | Takki ONLY | Kengät Spirit Store

Megazonessa oli tosi kivaa. Paitsi joku ''ammattilainen'' tuli meidän kanssa pelaamaan. Se oli niin pitkä, että pystyi ampumaan kaikkia esteiden yli ja muutenkin osasi koko kentän ulkoa. Jos kohdattiin vastakkain hän ehti aina ampua ensin. Kaiken huipuksi jos häneen sitten vaihteeksi osui kuului jupinaa ja valitusta. Kyllä se vähän latisti kaikkien peli-iloa, mutta oli silti hauskaa. Ja tällä kertaa sijoituinkin vähän paremmin!

Eilen oli puolestaan jotenkin todella vetämätön päivä. Mikään ei oikein innostanut ja muutenkin fiilis oli jostain tuntemattomasta syystä aika maassa. Saattaapi tällä pimeydelläkin olla tekemistä asian kanssa. Miten te piristätte itseänne keskellä pimeää talvea?

Muistoja: Wanhojen tanssit

Toivottiin postausta Wanhoista, ja näin Throwback Thursdayn kunniaksi ajattelin sen tehdä. Kuvat on vähän huonolaatuisia ja kaikki itse tanssista otetut kuvat on ihan heilahtaneita, mutta eiköhän jokunen onnistunutkin löydy :)

Ensimmäinen asia, joka wanhoihin yleensä hommataan on tanssipari. Tyttövaltaisessa koulussa tästä oli erityinen stressi. Onneksi silloinen poikaystäväni halusi tanssia kanssani. Tietoisena siitä, kuinka hankalaa meidän koulusta oli löytää pari, vannotin hänet tanssimaan kanssani, vaikka eroaisimmekin. Niinhän siinä sitten kävi, että ero tuli. Lukion toisen vuoden alkuun mennessä seurustelin Antin kanssa. Antti kävi tuolloin vielä Kempeleen lukiota, joten jos olisimme halunneet tanssia yhdessä, olisi jomman kumman pitänyt vaihtaa jaksoksi koulua. Antin kaikki kaverit olivat Kempeleessä, joten en voinut pyytää häntä vaihtamaan OSYKiin, mutta hänpä itse halusi tulla. Lopulta vaihtoi kokonaankin meidän kouluun. Niin vältyin tanssimasta wanhat eksäni kanssa ja sain samalla maailman parhaan tanssparin <3

Seuraava huolenaihe jokatytönwanhjoentanssistressauslistalla olikin sitten mekko. Oulun kauppojen valikoimat eivät miellyttäneet, tai olivat turhan kalliita, joten päätin tilata puvun netistä. Päädyin tilaamaan mekon osoitteesta dinodirect.com. Hintaa mekolle tuli toimituskuluineen n. 95€, eli säästin aika pitkän pennin.  Tanssikengätkin löytyi alennuksesta. Korvakorut lainasin siskolta, ja tiaran (joka muuten meni heti tanssipäivänä rikki..) ostin Glitteristä. Mekko oli aavistuksen iso, ja helma liian pitkä. Korkeilla tanssikengillä, ja vannehameella sain sitä kuitenkin hiukan nostettua.

Jos jollakulla on itsellään/tutullaan wanhat tulossa ja minun Tuhkimomekkoni kiinnostaa, niin halvalla lähtee! Ottakkee yhteyttä. 

tää kuva on ollut jo, mutta tästä näkee mekon parhaiten, niin ihailkaa sitä vielä tässä <3

Tanssiharjoituksen sujuivat Antin kanssa hyvin mallikkaasti. Niiden ala-asteen luokanope oli aina tanssituttanut niillä valssia sun muita paritansseja ja kyllä Antti osasikin tanssia, ja oppi tanssit hyvin. Itsellänikään ei vaikeuksia ollut :D Paikkojen jaossa minulla olisi ollut pieni hinku eturiviin, mutta Antti ei halunnut, niin päädyttiin sitten toiseen riviin. Muistan yhdet harjoutukset, kun tanssimme Muistan sua Elainen tahtiin, ja jossain kohtaa, kaikki parit sekosivat tanssissa tai unohtivat miten se jatkui, paitsi Antti ja minä. Hihii ;D Se olikin meidän pravuuri tanssi.  

Tanssiaispäivä oli kokonaisuudessaan aivan ihana prinsessapäivä. Heräsin kuudelta hiustenlaittoon, että ehdin meikkiin ajoissa. Äidin miesystävän, ja nykyisen kihlatun, pojan tyttöystävä laittoi hiukseni, hän teki myös lakkiaiskampaukseni. Meikissä kävin Ponnarissa. Oli ihanaa olla vain laitettavana, ilman stressiä siitä, osaako tehdä itse nätit meikit sun muut. 

Ennen tanssimista, koululla otettiin parikuvia ja iso yhteiskuva. Jälkeenpäin vähän harmittaa, ettei Antin kanssa otettu sitä parikuvaa :( Wanhojen päivänä tanssimme kahdesti. Ensin urheilutalolla ja sitten myöhemmin Ouluhallissa. 

Tanssit oli hyvin opeteltu ja muistissa. Vaikeuksia tuotti ainoastaan mekkoni liian pitkä helma. Sitä ei ollut voitu lyhentää, koska helma koostui monesta kerroksesta kangasta, joista päällimmäisenä sininen ja vihreä ohut harsokangas, jotka olisi olleet erittäin hankala lyhentää fiksusti. Urheilutalon lattia oli liukas, ja liukastelin useamman kerran helmaani, mutta joka ikinen kerta Antti piti minut pystyssä. Pahimmin säikähdin Petrinvalssin peruutuskohdassa, kun olin ihan vähällä kellahtaa selälleni, eikä Antti ollut kiinniotto etäisyydellä. Onneksi sain korjattua tasapainoni. Viimeisenä biisinä meillä oli Michael Jacksonin Thriller. Siinä meinasin lentää ihan kunnolla, mutta sinnikkäästi Antti yhä koppasi minut takaisin tanssin pyörteisiin :)

Ouluhallissa alusta ei onneksi luistanut ollenkkaan, ja siellä ei ollutkaan minkäänlaisia vaikeuksia pysyä pystyssä. Lievää päänvaivaa aiheutti kuitenkin repeytynyt vannehame. Siihen oli tullut sivusuuntainen viilto, josta jalkani meni kokoajan läpi. Yritäppä sitä sitten siinä kesken tanssin saada jalka irti sieltä! 

Nyt kuulostaa hirveältä valitukselta tanssikokemuksesta tämä homma. Minusta oli kuitenkin ihanaa tanssia, ja olin onnekas saadessani tanssia Antin kanssa. Liukastelut ja juuttunut jalka olivat vain pieniä epämukavuuksia, eivätkä ne menoa haitanneet!

tässä vielä vähän havainnolistavaa paint taidetta jos en osannut selittää miten se jalka siitä meni

OSYKillä oli varattu ruokailu Sassista, mutta Antti ja minä plus pieni porukka lähdettiin Olimpokseen. Ruuat oli ihan okei. Siitä matka jatkui kotiin vaihtamaan vaatteita jatkoille. Bussilla sinne mentiin, ja pienen eksyilyn jälkeen löydettiin Teekkaritalolle, jossa jatkot järjestettiin. Teemana oli Saint and sinners. Ikävä kyllä ei Antin kanssa viivytty kauaa, koska minun piti herätä jo kolmelta lentokentälle, josta lähdin koulun projektiin Hollantiin, mutta se onkin jo sitten eri tarina. Lähdettiin jo puolenyön aikaan, ja kotona Antti sai ilon ja kunnian repiä kaikki 500 pinniä pois mun päästä <3 Niitä oli vielä taivutettu koukuiksi, niin ettei varmasti lähde irti. 

Jatkoilta meistä löytyi tasan yksi kuva:

Mun wanhojentanssipäivä oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut. Prinsessapäivän kruunasi ihana omannäköiseni prinsessamekko, hauskat jatkot, se kun tunsi itsensä niin kauniiksi, muutenkin huiput prinsessakaverit ja kaikken tärkein: oma prinssi.

Music is what feelings sound like (video)

Sanon heti ensimmäisenä, että siinä oli oma hommansa saada Antilta lupa julkaista tämä täällä. Mutta sain kuin sainkin suostuteltua! :) Videolla valitettavasti kuuluu ikävä vingahdus, kun Antti liikuttaa sormia kielien päällä, mutta yrittäkää olla välittämättä siitä, ja keskittyä musiikkiin.

Muistan kun Antti ensimmäisen kerran soitti tämän minulle kitaralla. Oltiin juuri tultu takaisin Tukholmasta isän ja Lissen luota kyläilemästä ja Antti oli myös tavannut heidät siellä ensimmäistä kertaa. Olimme sen yön Antin porukoiden luona, missä hänkin silloin vielä asui. Minä istuin Antin huoneessa tuolilla, samalla valkoisella tuolilla joka tänä päivänä on meidän yhteisessä olohuoneessa. Antti kaivoi kitaran esiin ja alkoi soittaa. Biisi oli erittäin kaunis, lisäksi olin tosi väsynyt matkasta, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että biisä kuunnellessani herkistyin niin, että pari kyyneltä vierähti poskille. Mikä parasta, hän oli tehnyt biisin itse, ja sanoi tehneensä sen minulle, minua ajatellen. Ikuisena herkistelijänä ja tunteilijana en ollut kovin kuivin silmin ihan hetkeen.

 Biisi kosketti ensimmäisen kerran, kun kuulin sen yli kaksi vuotta sitten, ja niin se koskettaa edelleenkin joka kerta kun Antti sen minulle soittaa. Yksi parhaista lahjoista mitä olen koskaan saanut.

Siskoni

Toinen tytöistä piirtää kukkia farkkujen lahkeisiin

Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin

Toisella on niin kova ikävä

Ja se kantaa käsissään kyyneleitä

Ja ne matkustaa pois

 Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä

Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä.

Biisi: Jippu -kaksi kauneinta

Löysin jotain todella vanhoja kuvia arkistojen kätköistä, Monet niistä minusta ja Iidasta. Ajattelin siis nyt vähän muistaa yhtä elämäni tärkeimmistä ihmisistä: siskoani. 

Kaksosina ollaan kasvettu hyvin tiiviisti yhdessä. Ollaan koettu samoja asioita aina samaan aikaan. Päiväkotiin mentiin yhdessä, kouluun mentiin yhdessä jne. Mihin tahansa menikin, aina oli joku kaveri mukana, jonka kanssa kummastella ja tutkiskella asioita, tai vaikka eksyä yhdessä, mitä tuli harrastettua vähän liikaakin.

 Ollaan luonteilta niin erilaisia, että tappeluita on aina ollut. Mutta sitä vartenhan siskot ovat, että niiden kanssa voi tapella, eikä ne silti sinusta pääse eroon. Siskolle voi myös sanoa asoita kaunistelematta, ja suoremmin kuin kaverille, ilman että toinen suuttuu tai loukkaantuu. Joskus on ollut vähän pahempia riitelykausia. Että pelkkä toisen naama suoranaisesti vituttaa, ja pienetkin jutut ärsyttää. Mutta sen jälkeen kun ollaan asuttu eri osoitteissa tappeleminen on kyllä vähentynyt ihan kauheasti. Kun toista näkee niin harvoin, haluaa yhteisestä ajasta ottaa kaiken irti ja sitä osaa arvostaakin eri tavalla.

Olen miettinyt monesti perheriitoja, ja miten monien sisarusten välit voivat katketa kokonaan esim. perintöriitojen takia. Itselläni kun on se yksi ainokainen, mahdottoman tärkeä, ja korvaamaton sisko, on mahdotonta kuvitella minkään rahasumman, tai materian korvaavan sitä ainutlaatuista sisarussuhdetta.

P.S. Sori Iida jos nyt nolasin sut, kestä se <3
P.P.S. Tiedän että tykkäät tuosta biisistä ;) 

I have a dream

Haluan uida delfiinien kanssa

Haluan päästä limusiinin kyytiin

Mennä naimisiin Vivienne Westwoodin kengissä (sitten joskus)

Matkustaa. Paljon. Kauas. Lähelle

Löytää unelmien ammatin

Opetella soittamaan ukuleleä (tai kitaraa)

Saada kunnon rusketuksen, enkä vain palaa

Asua ulkomailla

Kokeilla Louboutinin kenkiä

Käydä piknikillä Nykin Central Parkissa

Päästä vielä lavalle esiintymään

Opetella tekemään itse pestoa

Tehdä jotain todella rohkeaa ja spontaania

Käydä Disney worldissä

Päästä seuraamaan Hollywood tason piirretyn/elokuvan tekoprosessia

Tehdä jotain radikaalia hiuksilleni

Opetella polttamaan enemmän tuikkuja ja kynttilöitä

Ajaa avoautoa