Täydellinen joululahja

Tänään sain ihanan joululahjapaketin Ninnalta. Ja avasin sen hiukan etuajassa. Ja se oli ihan huippu! Hyvin harvoin kukaan osaa ostaa minulle lahjaksi mitään vaate/koru/laukku hommia, joista oikeasti tykkäisin, mutta nyt Ninna oli onnistunut täydellisesti!

Paketista paljastui aivan I-H-A-N-A kirjekuorilaukku. Siihen saa ranneremmin tai olkahihnankin kiinni ja se oli vähän isompi niin mahtuukin sisälle tavaraa ja voihan materialismionnellisuus <3

Laukun sisällä oli kokoelma Lindan lemppareita: Viiniä, sitruunapippuria (käytän tosi paljon ruuanlaitossa) sekä teetä. Eikä mitä tahansa teetä, vaan ihanaa Clipperin vadelmaluomuteetä. Olen niin monesti kuolannut tuon merkin teemakuja, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi ostaa. Suurkiitokset! <3

Hommattiin muuten Petran kanssa liput Rotuaari Piknikille katsomaan Jukka Poikaa, Cheekiä ja Haloo Helsinkiä! Viime vuonna jäi Piknikki näkemättä, koska olin ihan liian myöhään hankkimassa lippuja sinne. Tänä vuonna en aikonut jäädä rannalle, vaan olin hyvissä ajoin liikkeellä!

Tämä päivä on mennyt siskon kanssa hengaillessa ja ruokaa tehdessä. Ja illaksi töihin. Ehkä tuon siskosen kehtaa kuitenkin jättää yksinkin tänne. On se kuitenkin suhteellisen sisäsiisti ;)

My week

Postaus vai päiväunet? Siinäpä vasta kysymys. Viikon (tahattoman) postaustauon jälkeen voin ehkä uhrata vähän arvokasta uniaikaa tähän. Inspiraatio on vaan ollut yhtä kaukana, kuin kesäaurinko, eikä aikakaan ole tahtonut riittää.

Käytiin Antin isän kanssa saattamassa Antti juuri lentokentälle. Muru lähtee kahdeksi viikoksi siskonsa luo rapakon taakse, ja nähdään seuraavan kerran vasta ensi vuonna. Olen vaan ajatellut, että tosi mukavaa Antille, että pääsee sinne pitkästä aikaa. Kivaa reissata kun on kesästä asti paiskinut hommia ilman pitempiä lomia. Päästä rentoutumaan ennen inttiä. Ja kyllähän se minullakin aika menee näin joulun alla kun siskokin tulee sitten kylään. 

Jostain syystä lentokentällä meinasi kuitenkin tulla itku. En tiedä miksi. Silmien kosteusprosentti alkoi olla jo niin uhkaavan korkea, että oli pakko ajatella kaikkea älyvapaata, etten ala nyyhkyttää. Ei siinä appiukon läsnäollessa oikein kehdannut. 

Mutta mitäs sitä viikossa on ehtinyt. Töitä olen tehnyt. Shoppaillut joululahjoja, joita pääsee kohta paketoimaan. Jee! Syötiin pizzaa ja katsottiin Brave Petran kanssa. Viikonloppuun sisältyi ihan liikaa juhlimista. Perjantaina oli tuparit, ja jatkot Tivolissa. Lauantaina tuplatreffatiin Katin ja Tommin kanssa hohtokeilauksen merkeissä. Sain myös Antin houkuteltua ensimmäistä kertaa Fitwokkiin. Lauantaina illalla pidettiin saunailtaa Joelin ja Eepun kanssa, joiden tupareissakin siis oltiin. Pelattiin myös monta kierrosta Party Aliasta, ja oli ihan sairaan hauskaa. Sunnuntaina Ale mokoma houkutteli mukaan Supolloon ja ihana Ninna liittyi myös seuraan. Tänään käytiin vielä Antin kanssa Amarillossa herkuttelemassa ja vielä kiertelemässä vähän joulujuttuja. 

Tänään vielä töihin illaksi. Miten maltankaan odottaa, että pääsen tuonne räntäsateeseen polkemaan <3

Kokeilin Seppälän sellaista hiuksiin hangattavaa väriä. Piti lähteä muka pesussa pois, mutta vaikka pesin n. 3 kertaa shampoon kanssa latvai jäivät silti punakellertäviksi, ja nyt näyttää siltä, kuin hiukset olisi värjätty huonosti :(

Joku söpöläinen siinä tapittaa :) 

Ja sitten vielä kuva jostain kahvilaemännästä.. Eivaan, oltiin Alexandran kanssa keittiöorjin.. siis apulaisina Ninnan juhlissa :) Ja face raiskasi laadun.

It is one of the blessings of old friends that you can afford to be stupid with them

-Ralp Waldo Emerson

Uhupsista, en viikonlopun aikana kerennyt postailemaan. Vaikka asiaa olisi ehkä ollutkin, niin kamera on vain lojunut nurkassa, eikä ole ollut kuvamatskua.

 Itsenäisyyspäivänä oli Ninnan lakkiaisjuhlat, ja oltiin siellä Alexandran kanssa keittiöapulaisina. Ehdittiin vähän etkoilla Alen ja Ninnan kämpillä ennen kuin lähdettiin jatkoille Apolloon. Piti vähän soitella etukäteen, ja järjestellä sisäänpääsyä, kun kuitenkaan kukaan meistä ei ole täyttänyt vielä kahtakymmentä ja kyseessä oli k-20 baari. Oli ihanaa, kun kerrankin kaikki Osyk muijat oli koossa! (plus Tommi).

Kauan jatkuneen vihjailun ja vinkkailun jälkeen Antti toi viime sunnuntaina kukkia! Kimppu on niin kaunis, ja vielä elossakin :)

 Lauantaina ei tapahtunut paljon mitään. Haettiin äidiltä autoa lainaksi ja katsottiin Mean Girls. Itselleni se on ainakin kaikkein klassisin teinileffa ikinä. Hassua oli kyllä, että Antti ehdotti sen katsomista :D Illalla oli ensimmäinen tauotusvuoroni, ja etukäteen vähän jänskätti miten pysyn aikataulussa. Toisin sanoen juoksentelin ympäri kaupunkia päästämässä Oulun yön pelinnhoitajia tauolle. Oli muuten pikkuisen kylmä kävellä ilman pipoa, joka unohtui kotiin. Tauotusvuoro on vähän lyhyempi niin pääsin jo 03.10 töistä! Kävin vielä heittämässä Tiinan kotiin ennen kuin lähdin itse nukkumaan. 

rakkaustossut <3

Ja eilen oli ihana päivä! Varsinkin ilta. Päiväsellä säädettiin vähän autojen kanssa, että saatiin palautettua äidin auto, ja haettiin toinen lainaksi. Kun autohommat saatiin selväksi, minä hoputin ihan tuli persuksen alla, tultiin yhdessä kiiruhtain äkkiä siivoamaan, koska Tiina oli tulossa yökyläilemään. Saatiin paikat siistiksi ja laitoin ihan joulufiiliksissä paljon kynttilöitä palamaan, joista parista tuli ihanan jouluisaa omenan ja kanelin tuoksua.

Kun Tiina sitten tuli laitettiin glögit tulille ja herkuteltiin äidin tekemällä chilimutakakulla, pipareilla ja aurajuustolla sekä after eighteillä. Joulumusiikit vielä soimaan ja ah oli aivan täydellinen joulutunnelma <3 

Meidän oli tarkoitus katsoa Tiinan kanssa Dear John. Antti ei kaverinsa kanssa kuitenkaan kelpuuttanut kyseistä leffavalintaa, niin päädytiin katsomaan huonoin leffa aikoihin: Hot Shots! Se oli joku Top Gun parodia, ja niin huono, ettei se ollut enää edes hauskaa. Siispä saatoin jossain välissä hiukan eksyä pelaamaan Candy Crushia.. Hups. 

Ja kun Antti meni nukkumaan, että jaksaa reippaana herätä seitsemäksi töihin, jäätiin Tiinan kanssa juttelemaan pitkälle yöhön. Kun on tuntenut toisen niin kauan voi tietysti puhua kaikesta, mutta kun ollaan myös suunnilleen kasvettu yhdessä, niin siinä oppii kyllä tuntemaan toisen todella hyvin. En osaa oikein selittää tätä, mutta yritän. Niin minusta on mielenkiintoista, miten jossain asioissa mitä ollaan koettu ja käyty läpi, toinen on saattanut nähdä ja huomata jotain, mitä itse ei ole tullut edes ajatelleeksi, tai jolle itse on ollut ihan sokea. Kun ollaan erityisesti teini-iästä asti oltu niin tiiviisti tekemisissä on toisella toiselle tapahtuneista asioista aina erilainen näkökulma, jonka myöhemmin tajuaminen voi olla hyvinkin valaisevaa. 

Ennen kuin menee vielä epäselvemmäksi tyydyn toteamaan, että oli ihana ilta, ja kiva saada kunnolla jutskailla pitkästä aikaa. Tänään ohjelmassa joululahjaostoksia, ja illalla töihin. 

Kivaa viikkoa kaikille! :)

Tältäkö se tuntuu..?

Ensimmäinen lukiovuoteni on lopussa. Olen keväällä eronnut yläasteaikaisesta poikaystävästäni, ja niin on myös ystäväni Alexandra. Tämä kesäloma mennään teemalla ''Sinkkukesä 2011!''. Ennen lomaa olisi kuitenkin vielä viimeiset lukiobileet. Lyseon järjestämät, joten kuulopuheiden perusteella odotan aika laimeaa menoa. Ei kiinnostaisi mennä, mutta Ale taivuttelee minut mukaan. Birgeet järjestetään Teekkaritalolla keskiviikkona 1.6.2011. Torstai on vapaa, mutta sitten on vielä pari päivää ohjelmaa ennen lomaa. Esimerkiksi lauantain biitsipäivä Tuirassa. 

Biitsipäivä ja Kati <3

Keskiviikkoiltana körryyttelemme Teekkaritalolle Alen skootterilla. Kuskina Ale ei juo, ja minullakin on vain kaksi pientä siideriä. Porukkaa on vielä aika vähän. Paikalla on todella paljon yläasteaikaisia tuttuja naamoja Kempeleestä, jossa asuin. Pikkuhiljaa porukkaa virtaa paikalle ja bileet lähtevät käyntiin, vaikkakin aika laimeana. Jossain välissä hukkaan kaverini ja päätän suunnata pihalle ja sitten etsimään tuttuja. Pujottelen tanssilattian läpi ovea kohti, mutten vielä pääsekään pihalle asti. Törmään (en kirjaimellisesti) tutunnäköiseen jätkään tanssilattialla. Taisi olla samalla yläasteella. Nimi taisi olla Antti tai joku. Päällä hänellä on huonohkosti istuvat farkut ja mustaharmaa raidallinen huppari. Selässä lisäksi reppu. Eikö sillä ole kuuma? Tanssimme hetken yhdessä. Minulla on hirveän kuuma, vaikka päälläni on vain olkaimeton minimekko. Siispä päätän jatkaa matkaani ulos. Huudan metelin yli meneväni pihalle. Yllätyksekseni jätkä lähteekin mukaani. 

''Sä oot tosi nätti'' jätkä sopertaa hiukan sammaltaen. Huhhuh, en huomannutkaan, että hän oli niin humalassa. Kiitän ja kysyn varmistaakseni, eikö hän ollutkin Kempeleen yläasteella. Muistin oikein, ja hänkin muistaa minut. 

''Muistatko mun nimeä?''

''Eikö se ollut.... Iida?''

''.... Mun siskon nimi on Iida..''

''Eikun Linda! Muistatko sä mun nimeä?''

Hitto vie! Sisällä muistin vielä. Päähäni tulee vain sukunimi.. Eikä tämä on noloa.. Hän sanoo nimekseen Antti. Tietysti niinhän se oli! Juttelemme hetken pihalla ja menemme takaisin sisälle tanssimaan. Anttikin alkaa selvetä. Välillä tanssimme ja välillä käymme pihalla vilvoittelemassa. Jossain välissä suuntaamme rantaan, joka on ihan talon vieressä. Talsimme nokkosten varjostamaa polkua ja yritän välttää osumia paljaisiin sääriin. Rannassa on vene ja vitsailemme soutelemaan lähdöstä. On suhteellisen lämmin, vaikka on vasta kesäkuun ensimmäinen päivä. Tai sitten tanssi lämmittää vieläkin. Juttelemme niitä näitä ja suutelemme. Löydämme leveämmän polun takaisin juhlapaikan pihaan. Pysähdymme polullakin välillä pussailemaan. Minulla on vapautunut ja hyvä olo. Menemme vielä tanssimaan, mutta pian pitää jo lähteä. Olemme Alen skootterilla laittamassa lämmintä päälle ja valmistautumassa lähtöön. Antti pyöräilee paikalle vielä juttelemaan, ja pussaamme vielä kerran. 

''Nähdään!''

''Joo nähdään''

mutta emme kuitenkaan vaihda numeroita.

Kotona käyn heti etsimässä Antin facebookista. En kyllä kehtaa pyytää heti kaveriksi, etten vaikuta ihan yli-innokkaalta tai stalkkerilta! Syömme Alen kanssa ranskalaisia ja menemme sitten nukkumaan. Ainakin minä tosi onnellisena.

Aamulla tarkastan facebookin ja minulla on yksi uusi kaveripyyntö. Ja se on Antilta! Jee. Juttelemme facebookissa niitä näitä. Nyt vaihdamme numeroitakin. Puhe menee päättäreiden juhlimiseen. Olen menossa käymään Nallikarissa ja siitä sitten kaupunkiin. Kehotan häntä ilmoittelemaan jos eksyy lauantaina samaan suuntaan.

Lauantaina minulla on elämää suurempi vaatekriisi. Haluan näyttää kivalta, jos vaikka Anttiinkin törmään.. Luottoshortsit ja nahkarostin kanssa sopiva toppi saa kelvata. Menemme ensin Naltsuun ottamaan kuvia, mutta tuuli on niin kova, että siirrymme Ainolanpuistoon. Päästyämme sinne Antti soittaa:

''Missä ootte? Me ollaan täällä Nallikarissa?''

''Me just lähdettiin sieltä! Ollaan Ainolanpuistossa''

''Missä se on?''

Sovittiin sitten, että näemme Toripolliisin luona. Hän tulee sinne kavereidensa kanssa. Onkohan minulla hiukset hyvin? Minulla on kauhea vessahätä joten kipaisemme kiikelin bajamajoilla ennen kuin menemme takaisin Ainolaan. Loppu illan pyörimme ympäi kaupunkia, torinrantaa ja Ainolanpuistoa kuka milloinkin hukassa. Jossain välissä On jäljellä Minä ja Antti, sekä Kati ja Ale. Antin kaikki kaverit ovat hukassa. Alexandra ja Kati huikkaavat lähtevänsä etismään heitä, ja virnistävät minulle vihjailevasti. Tosi hienovaraista tytöt! Jäämme kahdestaan puistoon tyhjään puistoon Jätskimajakan juurelle. Istumme penkillä jutellen ja pussaillen. Tähän tyyppiin voisi vaikka ihastua. 

Lopulta suunnilleen kaikki ovat löytyneet. Äiti soittelee hermostuneena ja käskee minut kotiin, koska minulla lähtee juna Turkua kohti melko aikaisin seuraavana aamuna. En millään malttaisi lähteä, mutta pakko mikä pakko. Alkaa tulla kylmäkin. Ale ja Kati tulevat meille yöksi, joten lähdemme yhtä matkaa. Sanomme heipat, Antin kanssa vähän pidemmät heipat. Milloinkohan näemme taas? 

Moni osaa varmaan päätellä, että näimme aika monta kertaa :) Kesäkuuni oli tuolloin todella kiireinen, mutta aina kun puristin jostain päivän ennen uutta reissua nähtiin heti. Tuolta kesältä löytyisi romaain verran kerrottavaa. Ekoja leffatreffejä, Äidin ja Antin ensitapaaminen, Qstock, meidän Tampereen reissu... Ja syksymmältä se, miten Antti ensimmäisen kerran sanoi rakastavansa minua. Se oli kunnon hellekesä, jolloin ei tarvinnut stressata juuri mistään. Kavereiden kanssa tuli oleiltua paljon rannalla, ja joka hetkestä oli helppo nauttia. Se oli se kesä, kun kävelin ympäriinsä hymyillen kuin idiootti, koska olin vain niin mielissään kaikesta kokoajan. Olin rakastunut. Elämäni paras kesä.

Arkistojen kätköistä

Sain vähän vanhempia kuvia itselleni asti Katin arkistoista ja ajattelin jakaa muutaman täällä. Aluksi oli tarkoitus laittaa vain yksi, mutta en osannut päättää. Kuvat on otettu joskus viime huhtikuussa. Käytiin pitkin Ainolanpuistoa kuvaamassa. Muistan kuinka turvonnut ja epäviehättävä olo minulla tuolloin oli. Kiharat jotka olin vaivalla väkertänyt hiuksiin aamulla, olivat jo melkein poissa, ja hiukseni näyttivät latistumisen seurauksena siltä, ettei niitä oltu pesty viikkoon. Onneksi silti löytyi muutama hyväkin kuva. Ja tietysti huippu seura pelasti paljon. Kuvien avulla kyllä muistaa tosi helposti sen fiiliksen mikä juuri silloin on ollut. Mistä iloitsi, mikä huolestutti, mikä naurtatti ja mikä ärsytti tai mitä kukakin sanoi. Siksi pitäisi ehkä opetella pitämään kameraa enemmänkin mukana ihan arkisissakin tilanteissa. 

 Hattu Pieces | Mekko Cubus  | Takki ONLY | Kengät Spirit Store

Megazonessa oli tosi kivaa. Paitsi joku ''ammattilainen'' tuli meidän kanssa pelaamaan. Se oli niin pitkä, että pystyi ampumaan kaikkia esteiden yli ja muutenkin osasi koko kentän ulkoa. Jos kohdattiin vastakkain hän ehti aina ampua ensin. Kaiken huipuksi jos häneen sitten vaihteeksi osui kuului jupinaa ja valitusta. Kyllä se vähän latisti kaikkien peli-iloa, mutta oli silti hauskaa. Ja tällä kertaa sijoituinkin vähän paremmin!

Eilen oli puolestaan jotenkin todella vetämätön päivä. Mikään ei oikein innostanut ja muutenkin fiilis oli jostain tuntemattomasta syystä aika maassa. Saattaapi tällä pimeydelläkin olla tekemistä asian kanssa. Miten te piristätte itseänne keskellä pimeää talvea?

Tyttöaikaa

 päiväasu

ja iltaversio

Mustat pohjat ja kynsien kärkiin hileitä. Yhtäkään kunnollista kuvaa en saanut lopputuloksesta niin saatte kuvitella sen :))

Eilen oli tarkoitus postata, mutta en millään ehtinyt. Anteeksi :( Joka tapauksessa perjantaina kaupungilta tarttui  mukaan tuo harmaa mekko, ja glitter kynsilakka. Lisäksi mukaan lähti korvispaketti Glitteristä ja puhelimen kuoret, ihan överiblingit viiksillä. Mutta nyt ainakin uskallan käyttääkin puhelinta. 

Eilettäin sitten lähdin Petralle makutuomariksi vaateostoksille. Yllytin rohkeasti kokeilemaan vähän erilaista, mihin Petra oli tottunut, ja löydettiin esimerkiksi ihan täydellinen silkkipaita! Ja kirsikkana kakun päällä: MEKKO! Minä olen kyllä sitä mieltä, että joka naisella pitäisi olla vähintäänkin se pikkumusta. Ja se fakta, ettei Petralla ollut yksiäkään sukkahousuja kertoo varmaan aika paljon mekkotottumuksista :D 

Illemmalla tultiin Petralle ja tehtiin maailman ihaninta salaattia, johon tuli kylmäsavulohta, avokaadoa, pinjansiemeniä ja perus salaattihärpäkkeitä. Ja sitruunaa kun lorautti päälle, niin tuli niin herkullista, että olisin voinut kuolla onnellisena sen jälkeen <3 Lisäksi meillä oli vähän juustoja, chorizoa ja patonkia. 

Tänään (taas) megazoneen, tällä kertaa ihanan Katin synttäreiden kunniaksi. Illalla supolloilemaan. Kivaa siis tiedossa! :)

Petra oli aivan liian ihana, ja osti minulle tämän kuolaamaani kaulakorun kiitoksena shoppailuavusta. Ilo oli kyllä ihan kokonaan minun puolella, ja kiitoksia vielä tuhannesti <3

(se on muuten lintu, kun vähän huonosti näkyy)

Winter wonderland with wonderful women

 Liukastellaan yhdessä jäisen pihan poikki

talven maalaamalle pellolle.

Hymyileviä suita ja nauravia kasvoja

kirkastaa täydellinen valo.

Kauneus tallentuu kameralle

mutta muistot jää sydämeen.

Tunnottomia varpaita ja kohmeisia sormia

lämmittää muistot viime kesästä.

Karamelliteen tuoksu ja suklaa

sulattavat viimeisetkin pakkasenpuremat nenänpäästä.

Täydellinen talvipäivä.

Kiitos tästä päivästä ihanat rakkaat tytöt <3

Palkkapäivän kunniaksi tuli tehtyä pari pientä ostosta. Niistä lisää huomenna.