Käytiin eilen Antin kanssa katsomassa The Great Gatsby -Kultahattu. Pakko vaan todeta, että en oikein tiedä mitä odotin. Visuaalisesti se oli vaikuttava, ja sitä osasinkin odottaa Moulin Rougen ohjaajalta, mutta tarinasta sai trailerin perusteella ihan eri kuvan. Kyllähän se tarinakin sitten selkisi, mutta siitä paistoi kauas, että se perustui vanhaan kirjaan. (Ja aika vanha se onkin, sillä alkuperäisteos on julkaistu 1925) Rakkaustarina se kuitenkin oli, joskaan ei ihan sellainen mitä kuvittelin. En nyt sano, että elokuva oli huono, ei se todellakaan ollut, mutta se sijoittui jonnekkin niin kauas menneisyyteen, etten välillä oikein ymmärtänyt henkilöiden motiiveja ja päätöksiä. Lisäksi elokuvan pituus teki siitä hiukan raskaan katsoa. Eikä asiaa yhtään auttanut se, että Antti nukahteli aina välillä. Ei siis siksi, että elokuva olisi ollut tylsä, vaan lyhyiden yöunien takia.
nami!
Punaiset huulet on vaikovaruste
Yksi juttu vähän vielä häiritsi, josta tosin ei elokuvaa voi syyttää: Olen ihan vasta nähnyt kaikki Sam Raimin Spiderman elokuvat, joten joka kerta kun Tobey Maguire valloitti valkokankaan en voinut olla samalla näkemättä Peter Parkeria!(Jos joku ei tiedä, niin Spidermanin oikea henkilöllisyys)
Savulohisalaatti, anteeksi ruma kippo!
mielissään
Antille löytyi nimikkopullo. Mä en ole vieläkään nähnyt omalla nimelläni varustettua. Mutta ehkä mä sen vielä joskus bongaan!
Eilen pääsin myös ensimmäistä kertaa yksin töihin. Eikä menny ihan niinku strömsössä, koska laitteet eivät toimineen ja avaimet kenkkuilivat, Pakko myöntää, että jo pienen hetken mielessä kävi heittää avainnippu ikkunasta pihalle, nakella pelimerkit pitkin baaria ja kaataa pelipöytä nurin (mutta vain ihan pienenpienen hetken), mutta kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin.
Rakastan tätä punaista Zaran alelöytöä
''Ota silleen et nää kengät näkyy''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti