Sanon heti ensimmäisenä, että siinä oli oma hommansa saada Antilta lupa julkaista tämä täällä. Mutta sain kuin sainkin suostuteltua! :) Videolla valitettavasti kuuluu ikävä vingahdus, kun Antti liikuttaa sormia kielien päällä, mutta yrittäkää olla välittämättä siitä, ja keskittyä musiikkiin.
Muistan kun Antti ensimmäisen kerran soitti tämän minulle kitaralla. Oltiin juuri tultu takaisin Tukholmasta isän ja Lissen luota kyläilemästä ja Antti oli myös tavannut heidät siellä ensimmäistä kertaa. Olimme sen yön Antin porukoiden luona, missä hänkin silloin vielä asui. Minä istuin Antin huoneessa tuolilla, samalla valkoisella tuolilla joka tänä päivänä on meidän yhteisessä olohuoneessa. Antti kaivoi kitaran esiin ja alkoi soittaa. Biisi oli erittäin kaunis, lisäksi olin tosi väsynyt matkasta, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että biisä kuunnellessani herkistyin niin, että pari kyyneltä vierähti poskille. Mikä parasta, hän oli tehnyt biisin itse, ja sanoi tehneensä sen minulle, minua ajatellen. Ikuisena herkistelijänä ja tunteilijana en ollut kovin kuivin silmin ihan hetkeen.
Biisi kosketti ensimmäisen kerran, kun kuulin sen yli kaksi vuotta sitten, ja niin se koskettaa edelleenkin joka kerta kun Antti sen minulle soittaa. Yksi parhaista lahjoista mitä olen koskaan saanut.
Biisi kosketti ensimmäisen kerran, kun kuulin sen yli kaksi vuotta sitten, ja niin se koskettaa edelleenkin joka kerta kun Antti sen minulle soittaa. Yksi parhaista lahjoista mitä olen koskaan saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti