maanantai 17. maaliskuuta 2014

A person often meets his destiny on the road he took to avoid it


Sellainen olo on, että jotain pitäisi sanoa. Selittää ehkä vähän. Mutta en oikein tiedä mitä sanoa tai edes miksi. Ei se ole uponnut vielä kunnolla edes omaan kaaliin, että olen oikeasti sinkku. Ehkä se iskee tajuntaan kunnolla viimeistään sitten kun muutan pois tästä yhteisestä kämpästä.
Viime viikko oli tunteellisesti aika myrskyä. Ero oli kuitenkin vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt, mutta tiedän että se oli oikea päätös. Kun järjellä mietin asiaa, niin lievä epäilys nousee esiin. Oliko tämä nyt varmasti oikea päätös? Olisiko tälle pitänyt antaa vielä aikaa? Mutta järkeä kuuntelemalla ei hoideta tällaisia asioita. Tunnepuoli sanoo, että tämä on oikea ratkaisu. Olo on tietysti haikea ja vähän surullinen, mutta myös helpottunut ja vapautunut. Vaikka tulevaisuus vähän huolettaakin, niin silti olo on enemmän toiveikas. Ensimmäistä kertaa aikoihin maailma on auki. Ja tunteita aijon kuunnella, ne tietää yleensä parhaiten. 
Nyt katse eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja. Pienempänä seikkailuna ajattelin mennä ensimmäistä kertaa ikinä yksin elokuviin. Olen aina ollut huono tekemään juttuja yksin, mutta nyt on korkea aika opetella!
Kiitos vielä kaikille ihanille ystäville jotka ovat olleet tukena ja kuunnelleet. Olette kaikki rakkaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti