sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Friends, food and wine

Eilen oli hyvä ilta! Tehtiin aluksi Antin kanssa meillä ruokaa, ja Tuomas liittyi seuraan syömään. Meillä menee ruoanlaitossa työnjako yleensä aika hyvin niin, että minä kokkaan ja Antti sitten tiskaa. Koska minä en kuulemma osaa, tai teen sen muuten huonosti ja hänen ''pitää kuitenkin vaan tiskata uudestaan''. Sehän sopii, sillä minusta on kivaa laittaa ruokaa. Eipä me mitään erityisen hienoa tehty: kanaa pekonilla ja keitettyjä perunoita (kyllä, niinkin vaikea ruoka). Syönnin jälkeen katsottiin pari jaksoa Game of thronesia, johon muuten alan olla aika koukussa, ja sitten Tuomas suuntasi jo edeltä kaupunkiin. 

Ruoanlaittoviini


Master Chef Linda








Olen vähän likinäköinen joten minulla on silmälasit. Merkkiä Gucci. Käytän niitä aika 50-50 piilolinssien kanssa. Ne ovat oikeasti lämpimän tummanruskeat, mutta tässä ne näyttävät mustilta. 

Marlboro Classicsin farkkupaita, äidiltä saatu



Myöhemmin Alexandra liittyi seuraan ja tavanomaisesti himmailimme keittiössä. Ei mitään erikoista, jutusteltiin ja laittauduttiin valmiiksi iltaa varten. Petrakin tuli mukaan myöhemmin. Petran kanssa olemme olleet ystäviä 5. luokasta lähtien, mutta yläasteen jälkeen emme juuri pitäneet yhteyttä. Nyt onneksi olemme taas ''löytäneet toisemme''.


Mansikka <3


Tämä kuva oli niin lennokas, että oli pakko lisätä se! 




Kuvan kirjekuorilaukun ostin alunperin lakkiaisjuhlia varten, enkä oikeastaan uskonut juuri käyttäväni sitä myöhemmin. Se on kuitenkin osoittautunut loistavaksi baarilaukuksi, sillä se on helppo löytää, ja se piristää mustaa asua ihanasti!



Captain Morgan


Blondit



Guessin koru on valmistujaislahja äidiltäni. Tykkään siitä hirmuisesti, se on yksinkertainen, mutta nätti. Valitsin sen kyllä itse, mutta meillä on äidin kanssa niin erilainen maku, että ihan hyvä niin.


Vino korvis vino korvis vino korvis!! Miksi se häiritsee niin paljon? 


Ainiin! Löysin vihdoin sen omalla nimellä varustetun Cola pullon. Tai Antti löysi, mutta JEE! :)




Lopulta minä, Ale, Petra ja Antti suuntasimme Tivolia kohti. Tyylikkäästi bussilla. Siellä meidän oli tarkoitus sitten nähdä Tuomas ja hänen kaverinsa uudestaan. Mutta niinkuin aina isommalla porukalla baarissa porukka vähän hajoili. Oli hyvä ilta anyway, oli kivaa päästä taas tanssimaan! Onnistunut päivä siis. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Ei se ihmeempiä vaadi. 


Ja tämän päivän aamupala (tai ennemmin brunssi): Jääteetä ja mustikoita ja mansikoita jäätelössä.  Tiedän, tosi terveellistä. Mutta kerrankos sitä kesällä :)
















perjantai 14. kesäkuuta 2013

One does not simply own too many pair of shoes

Eilen tytöt, Kati, Ale ja Iida, tulivat kylään, ja Iida toi mukanaan prinsessakakkua (hyviä kirsikoita ei enää ollut). Kokoonnumme aina välillä meille tyttöporukalla ja jostain syystä linnoittaudumme aina keittiöön, joten omassa sanavarastossa on alkanut elämään ilmaisu ''keittiöklubi kokoontui''. Söimme sitten kakkua ja pelasimme Fifty shades- peliä, se on eräänlainen tuntemispeli. Peli vaihtui Party aliakseen, ja Antti ja Tuomas tulivat mukaan pelaamaan. Ja Alen kanssa voitettiin vaatimattomasti sanoen ylivoimaisesti (hahaa!). Kuvia ei valitettavasti tullut otettua, mutta hauskaa oli! Antti kyllä kuvasi julkaisukelvotonta videomateriaalia hurmaavista selitystyyleistä.. :D

tällainen peli


Ajattelin sitten tässä samalla esitellä hiukan lempikenkiäni :) Ehdin viedä talvi/syys kengät jo kellariin, joten niistä lisää mahdollisesti syksymmällä. Olen aina ollut pienen budjetin shoppailija, ja ostan suurimman osan vaatteista ja kengistäni alennusmyynneistä. Ehkä siksi olenkin aika hyvä tekemään löytöjä. Pidemmittä puheitta tässä tulee kauneimmat suosikit: 




Spirit Storen alennusmyynneistä. Alkuperäinen hinta taisi olla 70€:n luokkaa, mutta maksoin näistä noin 17€. Harmikseni en ole vielä saanut kovin montaa tilaisuutta käyttää näitä kaunokaisia :(


Nämä kengät sain Antin vanhemmilta tuliaiseksi. En ihastunut niihin aivan välittömästi, mutta kun kokeilin niitä jalkaan, ne istuivat täydellisesti ja olivat ihanan kevyet. Lisäksi olin etsinyt avokärkisiä nilkkureita jo jonkin aikaa.


Nämä ''luistinkegät'' niinkuin siskoni niitä nimittää ostin itselleni synttärilahjaksi tammikuussa 2011


Purkan pinkit Converset toi paras ystäväni Californiasta tuliaisena. Olisi ehkä pitänyt vähän siistiä niitä, mutta ainakin näkyy, että niitä on käytetty ja rakastettu. Polkupyöräni on muuten saman värinen!




Vetoketjunilkkurit yhdestä lempivaateliikkeistäni: Monkista. Nämä kenkävanhukset olivat ensimmäiset ''kunnon'' korkkarini, Ne ovat vähän rispaantuneet näin iän myötä, sillä ostin ne jo 8. luokalla.


Kukkakaunelmat olivat ensimmäinen netistä tilaamani tuote. Selailimme isän vaimon kanssa vaatelehtisiä, jotka esittelivät kauppojen ja nettikauppojen uutuuksia. Nämä kaunokaiset kiinnittivät molempien huomion, ja huomasimme, että niitä sai vaan nettikaupasta. Kumpikaan ei koskaan ollut tilannut mitään netistä, mutta ryhdyimme tuumasta toimeen, ja sattumalta jäljellä oli juuri meidän kokojamme. Pari päivää myöhemmin ystävältämme Nellyltä tuli paketti ja sain ruususet mukaan, vielä ennen kuin lähdin Tukholmasta, missä isä asuu. Aika hauskaa, että ihastuimme juuri samoihin kenkiin isän vaimon kanssa.



Skoponktenin kengiksi nämä ovat kestäneet yllättävän hyvin, ostin ne toissa kesänä Tukholmasta.


Ei erityisen siistit tai muuta, mutta ihastuin näihin heti. Vagabondin kumpparit ovat äidin tekemä kirppislöytö.



Tässä oli nyt joitakin suosikkeja. Heti kuvia ladatessa hoksasin pari puuttuvaa paria, mutta ehkä esittelen ne myöhemmin.


Kiitän ja kuittaan!








keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

It was all for her

Käytiin eilen Antin kanssa katsomassa The Great Gatsby -Kultahattu. Pakko vaan todeta, että en oikein tiedä mitä odotin. Visuaalisesti se oli vaikuttava, ja sitä osasinkin odottaa Moulin Rougen ohjaajalta, mutta tarinasta sai trailerin perusteella ihan eri kuvan.  Kyllähän se tarinakin sitten selkisi, mutta siitä paistoi kauas, että se perustui vanhaan kirjaan. (Ja aika vanha se onkin, sillä alkuperäisteos on julkaistu 1925) Rakkaustarina se kuitenkin oli, joskaan ei ihan sellainen mitä kuvittelin. En nyt sano, että elokuva oli huono, ei se todellakaan ollut, mutta se sijoittui jonnekkin niin kauas menneisyyteen, etten välillä oikein ymmärtänyt henkilöiden motiiveja ja päätöksiä. Lisäksi elokuvan pituus teki siitä hiukan raskaan katsoa. Eikä asiaa yhtään auttanut se, että Antti nukahteli aina välillä. Ei siis siksi, että elokuva olisi ollut tylsä, vaan lyhyiden yöunien takia.





nami!


Punaiset huulet on vaikovaruste


Yksi juttu vähän vielä häiritsi, josta tosin ei elokuvaa voi syyttää: Olen ihan vasta nähnyt kaikki Sam Raimin Spiderman elokuvat, joten joka kerta kun Tobey Maguire valloitti valkokankaan en voinut olla samalla näkemättä Peter Parkeria!(Jos joku ei tiedä, niin Spidermanin oikea henkilöllisyys)


Savulohisalaatti, anteeksi ruma kippo!



mielissään


Antille löytyi nimikkopullo. Mä en ole vieläkään nähnyt omalla nimelläni varustettua. Mutta ehkä mä sen vielä joskus bongaan!




Eilen pääsin myös ensimmäistä kertaa yksin töihin. Eikä menny ihan niinku strömsössä, koska laitteet eivät toimineen ja avaimet kenkkuilivat, Pakko myöntää, että jo pienen hetken mielessä kävi heittää avainnippu ikkunasta pihalle, nakella pelimerkit pitkin baaria ja kaataa pelipöytä nurin (mutta vain ihan pienenpienen hetken), mutta kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin.


Rakastan tätä punaista Zaran alelöytöä

''Ota silleen et nää kengät näkyy''


maanantai 10. kesäkuuta 2013

First things first

Näin alkuun pieni esittely voisi olla paikallaan. Yritin aloittaa bloggaamisen ensimmäisen kerran jo joskus kauan sitten, mutta kameran puutteen vuoksi se osoittautui hyvin hankalaksi. Ihan hyvä niin, sillä muutamassa vuodessa kypsyy aika paljon, ainakin tässä iässä.


kesällä 2012


Minulla on koira, tai oikeastaan se asuu äitini luona. Kohta 8-vuotias cavalierkingcharlesinspanieli uros Roki on välillä tosi omapäinen riiviö. Se rakastaa kaikkia ja näyttääkin sen innokkaana tervehtimisenä, ja siksi yritän vähän vältellä mustia vaatteita kun käyn kyläilemässä, ellen halua vaatteita täyteen valkoisia karvoja.


Roki <3



Olen siis 19-vuotias, juuri valmistunut ylioppilas, jolla on elämän suunta vielä vähän hakusessa. Mutta luotan siihen, että löydän sen, vielä joskus. Pyrin aina olemaan optimisti, tunnustan olevani vähän feministi ja tasa-arvo kysymykset ovat muutenkin lähellä sydäntäni.  Puhun paljon, välillä liikaakin, enkä pelkää tutustua uusiin ihmisiin. Minulla on rakkaita ystäviä, joiden kanssa vietän laatuaikaa mm. peli-iltojen merkeissä. Ainiin! Olen käytännössä myös avovaimo (hui!), mutta henkilökohtaisesti se termi tuntuu jotenkin liian ''suurelta'' ja viralliselta.



jatkoille menossa. Ah tuo lakkiasikampaus oli rakkaus <3


Suurimpia kiinnostukseni kohteita ovat mm. ruoka ja ruoanlaitto, vieraat kulttuurit (erityisesti tapakulttuuri) ja ylläripylläri: muoti. Monesti kaverini konsultoivat minua tyyliasioissa. Olen hulluna korkokenkiin, olen ehdottomasti mekkotyttöjä, enkä tunne oloani yhtä kotoisaksi housuissa. Loppujen lopuksi olen fiilispukeutuja, ja jos jokin ei tunnu päällä hyvältä, vaatekriiseilen niin kauan, että olen tyytyväinen, ja kaverini saavat yleensä kärsiä tästä (anteeksi!)


Ylioppilaslahjakirjanen (huomaa korkokenkä!) 


En todellakaan ole kokoa nolla, en ole koskaan ollut, enkä luultavasti tule koskaan olemaan. Joka tapauksessa, olen aina pyrkinyt kantamaan kurvini ylpeänä, mutta ikävän usein sorrun takuuvarmaan itsetunnon romuttajaan: vertaamiseen. Maailmassa, jonka kauneusihanteista olemme kaikki selvillä, ei todellakaan ole helppoa olla ylpeä niin kutsutuista ''plus koon'' muodoistaan. Hiuksistani olen kuitenkin ylpeä: en ole koskaan värjännyt niitä! 



Ja loppuun vielä pieni hehkutus: Sain vihdoin oikean kesätyön! Olen pelinhoitajana ravintolapeleissä, eli käytännössä olen blackjackpöydillä Oulun yöelämässä.



off to work!


Kiitän ja kuittaan!